Epävirallisen kulkineennimistön yhtymäkohdat muihin nimilajeihin – Kulkine.net


G:3 Epävirallisen kulkineennimistön yhtymäkohdat muihin nimilajeihin

Epävirallisen kulkineennimistön luonteen ja merkityksen ymmärtämiseksi on vielä tarpeen yrittää hiukan sijoittaa sitä nimistön ja kielen kartalle. Mikäänhän ei sinänsä synny tyhjästä. Olen jo luvussa F:5.1 lähtenyt liikkeelle historiallisesta perspektiivistä ja todennut, että kulkineitten nimeäminen on ajatuksena peräisin siitä, että sekä laivoilla että hevosilla oli nimiä. Henkilönnimiä ja eläintennimiä muistuttavat nimet ovat siis jollakin tasolla perua "agraariajalta", samoin ajatus siitä, että kulkineella voi olla yksilönnimi.

Epävirallisten merkki- ja mallinimien kehitys kategorioina on tietysti velkaa virallisten merkki- ja mallinimien olevaisuudelle. Tämä taas liittyy siihen, että epävirallisten kulkineennimien keskeisin liittymäpinta ovat muut epäviralliset nimet. Näistä tutkimuksen kohteina ovat olleet lähinnä epäviralliset henkilönnimet (lempinimet, puhuttelunimet, köllit, viittausnimet jne.) sekä epäviralliset paikannimet (puhekielinen paikannimistö, slangipaikannimet jne.). Epävirallisten kulkineennimien tehtävät ovat nimittäin samoja kuin kahden mainitun tutkimusalan nimienkin: täydentää virallisen nimistön aukkoja ja muokata virallisen nimistön nimiainesta kansan suuhun sopivammaksi tai nimen kohdetta paremmin kuvaavaksi. Koski (2004: 74) on perustellusti todennut, että primäärinimien muuntelua harrastivat jo saksalaisten ja skandinaavien esi-isät. Nimien ja sanojen muuntelu on ilmeisesti hyvinkin vanhaa perua. Lisäksi sekundääreillä epävirallisilla kulkineennimillä on samasta syystä yhtymäpintaa lainapaikannimistön tutkimukseen, alkuaan vierasperäisten henkilönnimien mukauttamiseen ja hypokorismien muodostamiseen.

Virallisiin tuotenimiin kansanomaisia kulkineennimiä ei voi rinnastaa, sillä kansanomaisilla kulkineennimillä ei ole kaupallista funktiota (paitsi ehkä käytettyjen ajoneuvojen markkinoilla). Epävirallisille nimille on toki kautta linjan tyypillistä, että ne kuvastavat käyttäjiensä maailmankuvaa. Se, miten kulkineista esimerkiksi mainonnassa puhutaan ja mitä markkinointinimiä niille luodaan, on siis paikoin läsnä myös epävirallisessa kulkineennimistössä. Tämä ei kuitenkaan ole kovin silmäänpistävää eikä virallisia kulkineitten (yleensä vieraskielisiä) nimiä siksi voi pitää erityisen keskeisenä liittymäpintana. Joitakin aiheita virallisesta nimistöstä on mahdollisesti peräisin, esimerkiksi eläinmetaforat ja paikkakunnat. Eläinmetaforia on kuitenkin muuallakin nimistössä.

Primäärinimien osalta kulkineennimet kytkeytyvät jossain määrin paikannimiin mutta myös etäisesti henkilönnimiin. Osa paikoista on nimittäin tavallaan välineitä. Erityisesti tämä pätee apajiin ja muihin sen tyyppisiin mikrotoponyymeihin, joissa paikan käyttö on olennaista. Joskus jopa paikka voidaan ikään kuin personifioida uskomalla johonkin henkiolentoon, jolloin päädytään samantapaiseen tilanteeseen kuin kulkineen personifioinnissa, elollisen olennon ominaisuuksien näkemisessä kulkineessa. Perinnäisellä paikannimistölläkin on siis yhtymäkohtansa epävirallisiin kulkineennimiin.

Eritasoisten appellatiivisten ilmausten kehittymisessä ei sinänsä ole mitään yllättävää. Nimistön ja sanaston suhdetta kommentoidaan vielä lähemmin seuraavassa luvussa.


Siirry neljänteen päälukuun G:4 Menetelmällisiä ja tieteellisiä kommentteja