A:5.2 Tutkimuskysymykset ja työn rakenne

A:5.2.1 Tutkimusprosessin ja -raportin tavoitteet

Kahdeksisen vuotta kestäneen tutkimusprosessin aikana mielessäni on ollut yksi ainoa suuri tutkimuskysymys tai tavoite. Tavoitteena on varsinaisesti ollut selvittää, millaisia epäviralliset kulkineennimet ovat ja mitä erityistä tai kiinnostavaa niissä on. Tämä voidaan muotoilla myös sanoin "selvittää kulkineennimistössä vallitseva nimisysteemi ja nimimallit" tai voidaan todeta, että tavoitteena on tutkimusaineiston pohjalta esitellä suomalaisten epävirallisten kulkineennimien keskeiset ryhmät ja niiden piirteet. Kohta esitettävät tarkemmat tutkimuskysymykset on lähinnä abstrahoitu jälkikäteen väitöskirjan muotovaatimusten täyttämiseksi ja toisaalta tutkielman rakenteen selventämiseksi. Työn rakenne jäsentyy pitkälti tutkimuskysymysten mukaan (tai toisin päin).

Kulkineennimistön kuvaamisen lisäksi tällä väitöskirjalla on muitakin tavoitteita, jotka eivät ole sillä tavalla tieteellisiä, että niitä voisi pitää tutkimuskysymysten pohjana. Ensiksikin pelkän kulkineennimistön kuvaaminen ei oikeastaan edes ole mahdollista. Kutakin kulkineennimistöstä havaitsemaani piirrettä on verrattava muuhun kielestä ja nimistöstä jo tiedettyyn. Näin kulkineennimistön tutkiminen täydentää nimistöstä ja kielestä syntyvää kokonaiskuvaa.

Kulkineennimistön nimisysteemin kuvaamisen ja kielitieteen ja erityisesti nimistöntutkimuksen kehittämisen lisäksi tällä tutkimuksella on myös paljon maanläheisempiä tavoitteita. Kolmas laajempi tavoite on ollut selvittää ja esittää kaikkien tutkimusaineiston nimitysten alkuperä ja näin mahdollistaa väitöskirjaan sisältyvän tietokannan käyttö eräänlaisena etymologisena nimi- ja sanakirjana "kulkineennimistön alalta". Näin myös yksittäisen nimityksen taustasta kiinnostuneet, niin kielitieteilijät kuin maallikot, löytävät etsimänsä. Tarkoitus on, että keräämäni laaja aineisto on näin myös tulevien tutkijoitten käytettävissä. Yksittäisten nimien analyysit ovat siis löydettävissä yläpalkin hakutoiminnon kautta.

Neljäs laajemman tason tavoite on todistaa, että myös verkkosivuston muodossa voidaan julkaista vakavasti otettavaa tiedettä, ja että tällä julkaisuformaatilla on myös annettavaa tieteelle (mm. hyperteksti ja hakuominaisuudet). Tämän väitöskirjan tapauksessa – ja toivottavasti tulevaisuudessa monien muidenkin – formaatti mahdollistaa useampia merkittäviä asioita, jotka eivät paperimuotoisessa väitöskirjassa olisi mahdollisia. Ensiksikin edellisessä kohdassa mainittu koko tutkimusaineiston ja sen analyysin sisällyttäminen väitöskirjaan ei olisi ollut mahdollista ilman sähköistä formaattia. Analysoitujen nimien tietokantaan sisältyy myös analyysejä selventävää kuva- ja äänimateriaalia, jonka esittäminen paperilla olisi ollut myös varsin epäkäytännöllistä. Vielä yksi syy formaattivalinnalle on sähköisen ympäristön sallima tekstin monikerroksisuus, joka helpottaa monitasoisen sisällön esittämistä. Koska kysymyksessä on ensimmäinen laaja tutkimus kulkineennimistöstä, olen halunnut ottaa tutkielmaan mukaan mahdollisimman monipuolisesti sisältöä ja osoittaa muilla kuin sisällön rajaamisen keinoin, mikä siitä on olennaisinta ja tärkeintä ja mikä toissijaista ja keskeneräistä, enemmänkin keskustelunavaukseksi tai ymmärtämistä tukevaksi taustaksi tarkoitettua. Väitöskirjan luonteen kannalta keskeiset osat tullevat tutkielmassa kuitenkin prominentteina esiin.

A:5.2.2 Tutkimuskysymykset ja työn rakenne

Väitöstutkimuksen varsinainen tekstiosuus on jaettu 7 osioon (A–G). Näistä ensimmäinen (A) on juuri päättymässä ja olet tuota pikaa siirtymässä varsinaisten tutkimusosioitten pariin. Nämä osiot eroavat toisistaan paitsi näkökulmiltaan myös joissakin tapauksissa aineistoltaan ja menetelmiltään. Seuraavassa kerrataan tutkimuksen osioittainen rakenne aloitussivua laajemmin. Tässä vielä aloitussivun rakennekuva kertauksen vuoksi:

Seuraavat osioitten esittelytekstit löytyvät myös kunkin asianomaisen osion alusta, joten ne voi halutessaan lukea sieltäkin.

A:5.2.2.1 Osio A: Tutkimuksen lähtökohdat

Osio A, jonka lopussa parhaillaan olet, esittelee tutkimuksen lähtökohdat. Osiossa A on tähän mennessä määritelty, mitä tutkittavana olevat epäviralliset kulkineennimet ovat (luku A:1) ja kuvattu tutkimusaineiston keruu, rajaus, käsittely tietokannassa ja analyysiperiaatteet (luku A:2). Luvussa A:3 kuvattiin tutkimuksen teoreettinen tausta ja luvussa A:4 kulttuurihistoriallinen tausta eli kulkineitten historia tutkimusalueella. Luvun lopussa on kerrottu tutkimuksen uutuusarvosta (A:5.1) ja nyt olet viimeisessä alaluvussa A:5.2, jossa tutkimuskysymyksiä ja niihin liittyvää tutkimuksen rakennetta esitellään.

A:5.2.2.2 Osio B: Hajahuomioita nimistä, nimenannosta ja käytöstä

Osio B on tärkeämpiä tutkimusosioita täydentävä "lisukesalaatti", ja sen voi lukea missä vaiheessa tahansa, sillä sen päätehtävä on antaa taustatietoa kulkineennimistön synnyttämisestä ja käytöstä. Osiossa esitetään lyhyesti tutkimusprosessin aikana ilmenneitä hajahuomioita ja tutkijan käsityksiä nimenannosta, -käytöstä ja nimien säilymisestä, nimien funktioista, alueellisesta ja sosiaalisesta variaatiosta ja kulkineennimistön attraktiokeskuksista. Näiden alustavien huomioiden taustalla ovat toisaalta tutkijan omat havainnot tutkimusaineiston nimimassasta, toisaalta taas suuressa määrin aineistonkeruun yhteydessä kertynyt osin hiljainenkin tieto siitä, millaisia käsityksiä maallikoilla epävirallisista kulkineennimistä eli kansanomaisemmin lempi- ja haukkumanimistä on. Osio B on siis sosio- ja kansanlingvistinen katsaus kulkineennimistöön. Sen pienet havainnot sopivat laajempien tutkimusten ja artikkelien alkuhypoteeseiksi, ja ne julkaistaan tässä yhteydessä siksi, että tieteellisempääkään tietoa näistä asioista ja ilmiöistä ei kulkineennimistön osalta ole vielä olemassa.

Osion B tiedot:

• Teoreettinen tausta: sosio-onomastiikka ja kansanlingvistiikka
• Tutkimusaineisto: aineistoa kerätessä kansalta saatuja näkemyksiä ja selityksiä sekä tutkijan yleiskuva nimiaineistosta
• Menetelmä: poimintojen teko ja eläytyvä ymmärtäminen
• Tutkimuskysymykset:
  • Miksi kulkineennimiä annetaan ja mihin niitä tarvitaan? → B:1
  • Mitä funktioita nimillä saattaa olla? →B:1
  • Miten asenteet liittyvät nimiin? →B:1
  • Millaista alueellista, sosiaalista, sukupuolista ja pragmaattista variaatiota kulkineennimiin liittyy →B:3
  • Miten kulkineennimet säilyvät ja katoavat? Miten nimien merkitysala muuttuu ja niitä käytetään uudelleen? → B:2
  • Mitkä kulkineet saavat nimiä, mitkä eivät ja miksi? → B:4
• Lyhyt vastaus tutkimuskysymyksiin:
  • Kulkineennimien antamisen suhteen ihmiset vetoavat mm. käytännöllisyyteen, suuhun sopivuuteen, kuvaavuuteen ja leikkisyyteen. Nimiä saavat kulkineet, jotka ovat jollakin tavoin poikkeavia, erottuvia tai luonteikkaita tai joilla on erityisen hankala virallinen nimi. Attraktiokeskuksia ovat Lada, Ford ja Mazda. Osa kulkineennimistä on yhteistä kansallista omaisuutta (Mersu), osa taas alan harrastajien termiä tai perhepiirien nimistöä. Nimien yleisyydessä voi olla alueellista ja sosiaalista vaihtelua, mutta tämä on varsin vähäistä: kulkineennimet ovat yhtä kansallisia kuin kulkineetkin. Nimet katoavat noin sukupolvi "perävalojen jälkeen".

A:5.2.2.3 Osio C: nimien muodostusalkuperä ja rakennetyypit

Ensimmäisessä varsinaisessa tutkimusosiossa C määritellään nimenosien jako primääreihin ja sekundääreihin. Primäärit nimet on johdettu kulkineen ominaisuuksista (ominaisuus laajasti tulkiten), sekundäärit taas jo olemassa olevista, usein virallisista kulkineennimistä. Nämä termit esitellään luvussa C:2.1, samoin kuin primäärin ja sekundäärin aineksen yhdistyminen tai sekoittuminen toisiinsa. Näin syntyy joukko erilaisia epävirallisten kulkineennimien rakennetyyppejä, joita osiossa C käydään läpi ja joiden yleisyydestä esitetään tilastoja. Tässä yhteydessä monimielisimmät kulkineennimet ovat ohjanneet myös pohtimaan hiukan totutusta poikkeavalla tavalla nimenosan käsitettä osin Paula Sjöblominkin (2006: 149–151) ajatuksia edelleen kehitellen. Perinnäisen paikannimistön kuvausmallin ajatus siitä, että nimestä voidaan yleensä erottaa kohteen lajin määrittelevä tai nimeävä perusosa (edusosa) ja kohdetta kuvaava määriteosa ei kykene kuvaamaan epävirallista kulkineennimistöäkään riittävän hyvin. Lopuksi esitetään tilastotietoja myös epävirallisten kulkineennimien pituuksista tavuina ja merkkeinä.

Osion C tiedot:

• Teoreettinen tausta: nimistöntutkimus, erityisesti epävirallisten nimien tutkimus, sananmuodostus, lainaaminen ja yhdistäminen
• Tutkimusaineisto: kaikki tutkimusaineiston nimet
• Menetelmä: Aineiston nimien vertaaminen virallisiin nimiin ja etymologiointi sekä nimien jakaminen nimenosiin
• Tutkimuskysymykset:
  • Mistä aineksista uusia nimiä saadaan? → C:2.3
  • Millaisia rakenteita kulkineennimissä on? →C:4
  • ...ja miten yleisiä nämä rakennetyypit ovat? →C:5
  • Miten pitkiä nimenosat ja kokonaiset nimet ovat? →C:6
• Lyhyt vastaus tutkimuskysymyksiin:
  • Nimiä muodostetaan sekä kulkineitten ominaisuuksien perusteella että virallisista nimistä eri tavoin muokkaamalla tai näitä yhdistäen. Uusia nimiä saadaan myös lainaamalla muista kielistä. Nimet ovat lähinnä yksi- tai kaksiosaisia, mutta rakenteet saattavat olla kompleksisempia ja nimenosat päällekkäisiä.

A:5.2.2.4 Osio D: Sekundäärinimien muodostaminen

Osio D jatkaa osion C pohjalta. Kun osiossa C selvitettiin, miten (sekundääri)nimet on muodostettu samantarkoitteisen kulkineennimen pohjalta eri tavoin muunnellen ja esiteltiin nimien pääasialliset rakennetyypit, katsotaan osiossa D tarkemmin sekundäärinimissä käytettyjä muodostuskeinoja. Muuntelun lähtökohtana on useimmiten virallinen nimi (Mercedes → Mersu), mutta epävirallisista nimistä voi myös syntyä monimutkaisia ketjuja, joissa toinen nimi perustuu toiseen (Warre → Varpunen → Pihalintu). Tässä analyysissä lähtökohtana on Peter McCluren malli (1981: 63–76, ks. D:2.4), jota olen kehitellyt paremmin suomenkieliseen epäviralliseen nimistöön sopivaksi. Osa sekundäärinimistä on kuitenkin muodostettu lähinnä "vääntämiseksi" kuvattavalla tavalla siten, että uusi nimi muistuttaakin toista propria tai appellatiivia ja tuo jonkin sivumielteen (Toyota Carina → Narina, ambulanssi → pimpulanssi). Näitä nimitetään tässä tutkimuksessa lisämerkityksisiksi sekundäärinimiksi erotuksena puhtaista sekundäärinimistä (Volkswagen → Volkkari), joihin samantyyppistä lisämerkitystä ei sisälly.

Osion D tiedot:

• Teoreettinen tausta: johto-oppi, lainasanojen mukauttaminen, slangisanojen muodostus, semasiologia
• Tutkittava aineistofragmentti: kaikki nimet, joissa on sekundääri osa
• Menetelmä: aiemmasta nimestä muodostettujen nimien morfofonologinen analyysi
• Tutkimuskysymys: Mitä keinoja käyttäen epävirallisia nimiä muodostetaan toisista nimistä, virallisista tai epävirallisista nimistä? Alakysymykset:
  • Mitä epäviralliset kulkineennimet kertovat vierasperäisten nimien ja lyhenteiden mukauttamisesta suomen ja viron fonotakseihin ja miten nimiä on mukautettu? → D:3
  • Mitä keinoja käyttäen puhtaita sekundäärinimiä on muodostettu ja miten usein? →D:4
  • Millaisia keinoja käyttäen lisämerkityksisiä sekundäärinimiä on muodostettu ja miten usein? →D:5
  • Miten sekundäärinimistä muodostuu nimiketjuja? →D:6
  • Millaisia merkityksenmuutoksia kulkineennimistöön sisältyy (eli miten vanhoista nimistä tehdään uudensisältöisiä muotoa muuttamatta)? →D:7
• Lyhyt vastaus tutkimuskysymyksiin:
  • Neutraaleja sekundäärinimiä saadaan virallisesta nimestä yleisimmin määrämuotoon typistämällä tai suffiksin avulla täydentäen. Suffiksoinnin ja typistämisen yhteydessä tavoitellaan usein tiettyä valiomuotoa. Lisäksi käytössä ovat mm. ellipsi, kontaminaatio, numeroilmauksen lukeminen ja merkitysalan muutokset. Monimotivoituja sekundäärinimiä muodostettaessa avainasemassa on lekseemihakuinen muuntelu, jota voidaan toteuttaa mukaillen, kääntäen tai assosiaatioita vapaammin hyödyntäen.

A:5.2.2.5 Osio E: Mistä ominaisuuksista nimet kertovat ja miten

Osiossa E esitellään epävirallisten kulkineennimien nimeämisperusteet, toisin sanoen kuvataan, mihin kielenulkoisen maailman asioihin nimet ottavat kantaa tai mitä ne tuovat esiin. Tyypillisiä nimeämisperusteita ovat esimerkiksi koko ja muoto, alkuperä ja erilaiset näkyvät osat. Tässä yhteydessä päädytään myös pohtimaan nimeämisperusteen käsitettä sinänsä ja sitä, miten mielekästä nimeämisperusteiden luokittelu on (vrt. Kiviniemi 1987). Käytän silti sanaa nimeämisperuste, vaikka se onkin osoitettu ongelmalliseksi (Sjöblom 2006:22, 59–61) ja vaatii uudelleenmäärittelyn. Nimeämisperuste voi ilmetä niin nimen määrite- kuin edusosassakin, toisin kuin yleensä on ajateltu, ja yhdellä nimenosallakin voi olla useampia nimeämisperusteita. Lisäksi tavoitteena on myös näyttää, miten nimeämisperuste tuodaan esiin (metaforan avulla tai suorasanaisesti).

• Teoreettinen tausta: perinteinen ja kognitiivinen nimistöntutkimus
• Tutkittava aineistofragmentti: nimet, joilla on jokin nimeämisperuste
• Menetelmä: Nimien etymologiointi ja tulkinta kulttuurista taustaa vasten
• Tutkimuskysymykset:
  • Montako nimeämisperustetta kulkineennimellä yleensä on? →E:4.1
  • Mistä kulkineen ominaisuuksista nimet kertovat (nimeämisperusteet)? → E:4.2
  • Miten nimeämisperustetta ilmaistaan nimessä? →E:5
• Lyhyt vastaus tutkimuskysymyksiin:
  • Kulkineennimet ilmentävät useimmin kulkineen muotoa ja kokoa, käytettävyyttä, alkuperää ja silmiinpistäviä osia. Nimet ovat usein metaforisia. Yleisin nimeämisperuste vaihtelee hieman viittaustason mukaan, esimerkiksi alkuperä on nimeämisperusteena tyypillisimmään merkkinimistössä, kun taas vaikkapa luonne soveltuu parhaiten yksilönnimissä esiin tuotavaksi ominaisuudeksi. Eriasteinen metaforisuus on kulkineennimistössä varsin tyypillistä, mutta sen määrän matemaattis-tilastollinen arviointi ei ole mielekästä.

A:5.2.2.6 Osio F: Kulkineennimet kulttuurin kuvaajina

Osion E nimeämisperuste-analyysin jälkeen osiossa F syvennytään nimien merkityksiin kognitiivisen nimistöntutkimuksen keinoin ja tutkitaan, mitä nimet kertovat kulttuurista ja miten kulttuuriset ilmiöt nimissä ilmenevät.

• Teoreettinen tausta: kognitiivinen nimistöntutkimus
• Tutkittava aineistofragmentti: koko nimiaineisto, lähinnä nimet, joihin sisältyy tunnistettavia sanoja
• Menetelmä: Yleistysten etsiminen analysoitujen nimien merkityksen perusteella ja nimien peilaaminen nykykulttuuriin ja viime vuosisadan historiaan eli relevanttiin maailmantietoon
• Tutkimuskysymykset:
  • Mitä metaforisia lähdealueita kulkineennimi aktivoi ja mitä skeemoja kulkineennimistössä on? → F:3
  • Mitä muita kognitiivisia alueita kulkineennimistö tuo esiin? →F:4
  • Mitä kulttuurisia ilmiöitä kulkineennimistössä heijastuu? → F:5
• Lyhyt vastaus tutkimuskysymyksiin:
  • Epävirallisen kulkineennimistön keskeiset metaforiset skeemat ovat kulkine on elollinen olento, kulkine on väline ja kulkine on säiliö. Epävirallisen kulkineennimistön metaforisia lähdealueita ovat mm. henkilönnimet, eläinten nimitykset, appellatiiviset henkilönnimitykset, astiat, laatikot ja rakennelmat ja kodinkoneet.
  • Kulkineisiin liittyvät muut kognitiiviset alueet ovat tiivistetysti kulkineen ulkonäkö ja olemus, kulkineen käyttö ja kulkineen tausta ja historia.
  • Epävirallisissa kulkineennimissä tuodaan esiin moniakin kulttuurisia ilmiöitä. Nimet sisältävät viittauksia muun muassa politiikkaan ja populäärikulttuurin tuotteisiin. Nimien avulla myös osoitellaan sormella vähemmistöjä. Monien kulkineennimien tunteminen edellyttää sekä kulkineitten että kansankulttuurin tuntemusta.

A:5.2.2.7 Osiot G ja H

Päätäntöosiossa G kerrataan tulokset ja verrataan kulkineennimien nimisysteemiä muihin nimiin, erityisesti alusten ja veturien nimiin. Lisäksi verrataan virolaisia kulkineennimiä suomalaisiin. Lisäksi otetaan kantaa nimistöntutkimuksen ja kielitieteen kehittymiseen ja esitetään jatkotutkimusten aiheita. Osio H:n alla on erilaista liitemäistä materiaalia, kuten lähdeluettelo, liitteenä olevat aineistonkeruuvetoomukset ja kuvaus sähköisen väitöskirjan teknisestä toteutuksesta.

Osio A päättyy tähän. Valikkopainikkeita käyttäen voit lukea tutkimuksen osioita sen mukaan, mistä asioista olet kiinnostunut. Seuraavaa linkkiä seuraamalla pääset etenemään osioon B.

---

Siirry seuraavaan osioonB. Hajahuomioita nimistä, nimenannosta ja käytöstä