Hae kulkineennimiä:
Sekundäärit kulkineennimet ovat siis valtaosin mukaelmalainoja: alkukielisen nimen kirjoitus- tai ääntöasu mukautetaan suomen kieleen. Tämä mukauttaminen voi tapahtua heti lainattaessa eli kun uusi nimi otetaan käyttöön ensi kertaa, tai mukauttaminen voi olla eräänlaista kielellistä kulumista, vähittäin edistyvää mukautumista suomen fonotaksiin. Kielenhuollossa on erityiset säännöt vierassanojen mukauttamiseen suomeen (nimiähän ei enää virallisesti mukauteta eksonyymeiksi), mutta nämä toki koskevat vain virallista kieltä. Seuraavissa alaluvuissa kuvataan tilanne myös epävirallisessa kulkineennimistössä, siltä osin kun sitä on voitu analysoida puhtaissa sekundäärinimissä tehtyjen fonotaksia suomalaistavien muutosten perusteella. Lukijan on syytä pitää mielessä, että tässä luvussa esiteltävät nimet ovat nimenomaan puhtaita sekundäärinimiä, eli siis sellaisia, jossa ei ole lisämerkityksiä edellisen luvun nimien tapaan. Lisämerkityksisetkin nimet hyödyntävät kyllä samoja kielellisiä keinoja kuin puhtaatkin sekundäärinimet, mutta näitä keinoja on vain usein käytetty rohkeammin ja "hyperkorrektisti" ja sanaan on usein väännettäessä lisätty jotain aivan uuttakin haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi. Alaluvuissa esitettävät numerotiedot ovat siis tässä suhteessa vajaita. Tämä on kuitenkin välttämätöntäkin, sillä lisämerkityksisen sekundäärinimen muodostamista eivät kuitenkaan ohjaa mitkään selvät säännöt. Ainoa sääntö on se, että originaalinimeä pyritään muokkaamaan siten, että se muistuttaa jotakin jo olemassa olevaa kielenilmausta ja synnyttää assosiaatioita, lisämerkityksiä. Tämän epäsäännöllisyyden vuoksi lisämerkityksisiä sekundäärinimiä ei käsitellä tässä luvussa.
Tämän luvun rakenne on hiukan erilainen kuin monissa muissa. Luvun ensimmäinen alaluku D:3.1 sisältää sekä alustuksen että yleiset päätelmät, ja sen lukeminen riittää useimmille, jotka ovat kiinnostuneita kulkineennimistä ja vierasperäisten nimien mukauttamisesta suomen kielen fonotaksiin. Tätä seuraavat alaluvut (mm. konsonanttien mukauttaminen, vokaalien mukauttaminen ja konsonanttiyhtymien käsittely) on kirjoitettu aiemmissa tutkimuksen vaiheissa nykyistä pienemmän aineiston pohjalta. Ne tulee siis tulkita lähinnä tarkentavaksi esimerkistöksi tai lisä- tai liitetiedoksi, eikä varsinaiseksi täydelliseksi tutkimukseksi. Ne kuitenkin riittävät sellaisenaankin kuvaamaan, minkälaisia suomalaistavia äänteenmuutoksia kulkineennimistössä on tehty.
Siirry ensimmäiseen alalukuunD:3.1 Yleiskuva sekundäärinimiin sisältyvästä suomen fonotaksiin mukauttamisesta