D:2.5 Tarve muodostaa sekundäärinimiä (B:2.4)



Kansanlingvistiikkaa: Miksi nimiä tarvitsee "vääntää"

Nimien muotojen muuttamiseen on siis useita syitä. Virallisen nimen fonotaksi voi olla hankala tai sitten halutaan tavoitella toisenlaista tyyliä. Jossain määrin nimien muokkaamisessa saattaa olla kyse myös niiden sovittamisesta suuhun, ns. omaksi ottamisesta. Kuten Musta Maija -esimerkki tuonnempana osoittaa, nimeä voidaan muuntaa myös kuvaavuuden takia.

Overdrive.fi-keskustelija impala67:n mukaan lempinimiä muodostuu jo siitä, että ajoneuvojen merkit ja mallit lausutaan suomen kielellä ilman, että yritetään "viäntää niitä ulukomaankirjaimia". Hän mainitsee mm. Piskainin 'Chevrolet Biscayne' ja Pellairin 'Chevrolet Bel Air'. Vaasalainen starcraft (OD) taas kertoo työkavereidensa suomentaneen Cadillacin nimen muotoon Karin lakki. Nimestä Tanari 'Ford Taunus' informantti H1 toteaa sen olevan "ihan vaan suomennos". Suomalaistamista voidaan kuitenkin pitää myös kyvyttömyytenä:

H1: (Servoletti) Tulee vaan siitä et keskisuomalaiset ei osaa ääntää
H1: (Hyrsleri) Kaikki papat sano kun olin pikkupoika, tuskin enää käytetään.
H1: (Rorke) Pohjalaiset sanoivat näin, yleistyi täälläkinpäin pilailumielessä, siskonpoika sanoo vieläkin.
H1: (Jagge 'Jaguar') Kuka osaa g:n ääntää (versus Jakke)

T18 mainitsee esimerkiksi Talbot Horizonin vääntymisen Horiskoksi ja Nissan Bluebirdin vääntymisen Luupääksi ja toteaa vanhemmistaan, että "vanhempien ihmisten kieli ei oikein taivu englantiin". H59 taas toteaa Peugeot'n olevan suomeksi Pösö, "ku ei suomalainen osais lausuu". Kielellinen osaamattomuus tai kykenemättömyys on toisinaan tuottanut suuriakin traumoja (Nuutinen 1994: 69). Esimerkiksi eräs somerolaismies oli ärrävikaisena keksinyt kaikille asioille r:ttömät nimet, kuten esimerkiksi temppelikelkka 'kirkkoreki' (H43). Virallisten nimien monimutkaisesta asusta on esitetty räväkkääkin kommenttia. T4 toteaa suomeen mukautettujen nimien olevan helpompia lausua kuin "autotehtaiden palveluksessa olevien markkinointikonsulttien (joskus ilmeisen juovuspäissään) keksimiä kummallisia markkinanimiä kuten SsangYong, Xantia, Horizon ja Bluebird" Virallisten nimien sovittaminen suomeen neutraalisti ilman lisämerkityksiä luokitellaan siis kansan näkökulmasta joko suomentamiseksi tai kyvyttömyydeksi sen mukaan identifioituuko informantti itse mukaan suomentajajoukkoon vai ovatko suomentajat toisia, esimerkiksi vanhuksia tai toispaikkakuntalaisia.

Lapsuudesta jääneitä samantapaisia nimiä taas pidetään ehkä sympaattisempina. Jonkin nimen tai sanan jääminen lapsuudesta käyttöön lähipiirin kesken ei vaikuta lainkaan tavattomalta. H15 ja H16 keskustelussa haastattelutilanteessa kävi ilmi, että molemmilla naisilla oli traktorille käytössä lapsenkielinen nimi, H15:lla Trakkoni ja H16:lla Pranktoni. Erityisen kiinnostavaa oli, että H15 selitti nimimuotoa sanoen "Se on vähän niinku Ekypti". Minkään kyvyttömyyden tai suomalaistamisen mainitsemisen sijasta hän siis otti esiin toisen hankalaääntöisen nimen.

Slangijohdoksista ja slangista kommentoidaan tieteellisessä kirjallisuudessa usein, että loppumattomalta vaikuttavan suffiksaation ja varioinnin tarkoitus on tuottaa muodikkaita ja iskeviä nimiasuja ja sanoja kulahtaneitten tilalle. Jossain määrin näinkin toki saattaa olla, mutta tämän tutkimuksen informantit eivät ole tällaista kuitenkaan sanoneet. Esimerkiksi H18 toteaa epävirallisen nimen vaihtumisesta Pietarsaaressa varsin neutraalisti: "Ennen se oli Volkkari, nyt Volo."

Nimen muokkaaminen voi kuitenkin tyyliseikkojen ja fonotaksin sijasta johtua pyrkimyksestä tarkempaan kuvaavuuteen. Seuraava esimerkki osoittaa hyvin, miten nimen etymologioinnissa voidaan kohdata ongelmia ja miten nimi voi olla samanaikaisesti ehkä useampaakin lähtöä. Joka tapauksessa selityksissäkin pyritään korostamaan nimen kuvaavuutta:

Mustasta Maijasta Maijaan

Poliisin pakettiautot olivat vakiintuneesti mustia tai violetteja aina 1970-luvulle asti, vaikka niiden nimitys Musta Maija ei varsinaisesti kulkineen väriin viittaakaan. Turun Sanomien toimittajan Aimo Massisen mukaan nimitys on melko varmasti käännöslaina:

Mustan Maijan juuret ovat 1800-luvun alun Bostonissa, jossa vaikutti roteva musta nainen Mary. Hänen sanottiin vastaavan voimiltaan pariakin normaalimiestä. Kun Marylla oli tässä USA:n kaupungissa täysihoitola, vieraitten joukossa oli usein myös levottomia aineksia, jolloin voimakas Mary joutui taltuttamaan heidät. Muutenkin musta Mary auttoi mielellään poliisia. >Käsite siirtyi sittemmin pidätettyjen kuljettamiseen tarkoitetun auton lempinimeksi Black Maria -nimellä ainakin Englannissa. Helsingissäkin puhuttiin esimerkiksi 1920-luvulla Mustasta Marista, mutta nimi muuttui varsin nopeasti kansan suussa Mustaksi Maijaksi. (TS 6.4.2002.)

Viikkoa myöhemmin Aimo Massinen esittää yleisöpalautteen johdosta vaihtoehtoisen etymologian.

Mustan Maijan alkuperää koskevaan vastaukseen tuli pariltakin lukijalta, Jorma Vänttiseltä ja Jarmo Rautiolalta, vielä täydentävä selitys, jonka mukaan Helsingin poliisissa olisi aikoinaan palvellut myös musta Maija tai Mari -niminen hevonen, joka vankkureineen hoiti poliisiauton virkaa siihen aikaan kun autoja ei ollut tai ne olivat harvinaisia. (TS 13.4.2002.)

Autoilun alkuaikoina poliisin umpiautot olivat mustia ja myöhemmin violetteja. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että nykyisten sinivalkoisten poliisiautojen aikana nimityksen Musta Maija käyttö olisi vähentynyt, mikä lienee seurausta siitä, että nimen tarkoite ei enää vastaa nimeä. Alkujaan elliptistä Maijaa sen sijaan kuulee usein käytettävän. Kun värinilmaisu häviää nimityksestä, ristiriita tarkoitteen ominaisuuden kanssa katoaa myös. Maijaa vastaavia esimerkkejä on myös Ainialan paikannimitutkimuksessa. Ainiala (1997: 162) mainitsee myös joitakin pellonnimiä, jotka ovat säilyneet luontoniminä, vaikka niitten tarkoite, pelto, onkin kadonnut. Luettelon nimiä ovat mm. Hitto, Koukkula, Puurosaari, Syväoja, Korvenniittu ja Yläroi(h)na. Nämä eivät kuitenkaan näytä pellonnimiltä (eivät sisällä esim. lekseemiä pelto, ja ne ovat saattaneet olla luontoniminäkin käytössä jo ennen viljelyksen raivaamista tai lähitienoon niminä. Kun nämä eivät koskaan ole ahtaasti peltoon viitanneetkaan, ne eivät tietysti ole pellon kadotessa kadonneetkaan. Korvenniitusta taas kannattaa huomata, että pellot usein aloittavat elämänsä niittyinä ja peltoviljelyn päätyttyä muistuttavat niittyä vielä pitkäänkin. Viimeisenä katoavat usein vanhat sarka- ja reunaojat ja heinäinen kasvillisuus. Koko prosessi kestää pitkään, joten kohde on vielä vuosikymmeniä tunnistettavissa maastossa ja nimeä voidaan käyttää "historiallisesti" (ks. Ainialan alaviite 4 mts. 206). Nimen kuvaavuus ei sinänsä takaa nimen säilymistä, mutta joka tapauksessa nimen kuvaamattomuus saattaa hyvinkin haitata niin paikannimistössä kuin kulkineennimistössäkin. Jos Maijan tapaan helppo ratkaisu, tässä tapauksessa ellipsi, nimen "korjaamiseksi" on olemassa sitä voidaan hyvin käyttää.

Maijan tapauksessa nimessä oli ikään kuin virhe, joka muokkaamalla poistui. "Virheellisyyttä" ei kuitenkaan aina vaadita, vaan nimen kuvaavuutta voidaan lisätä muutenkin. Esimerkiksi traktorin virallisesta merkkinimestä Allis Chalmers voidaan muokkaamalla saada Kallis Jalmari, joka kuvaa virallista nimeä paremmin traktorin asemaa renkinä ja sen kallista hintaa.